Se tapahtui tuulisimpana yönä, jonka kukaan Valtakunnassa muistaa. Tuuli tuli alas vuorilta, kolisutti jokaista ikkunaluukkua, sammutti jokaisen lyhdyn ja sitten, ylhäällä taivaan laella, aivasti kerran oikein valtavasti.
Jokainen tähti putosi.
Ne eivät pudonneet niin kuin sade putoaa. Ne leijailivat alas hitaasti kuin höyhenet ja ajelehtivat Valtakunnan ylitse hiljaa helisten. Aamuun mennessä niitä oli kaikkialla. Yksi lepäsi kylän kaivon pohjalla ja valaisi sen kuin lamppu. Kolme oli laskeutunut vuohen selkään, ja vuohi oli itseensä erittäin tyytyväinen. Yksi oli juuttunut variksenpelättimen hattuun, yksi oli vierinyt myllärin jauhosäkkiin, ja yksi aivan pikkuruinen oli pudonnut Olla-mummon teekuppiin eikä suostunut tulemaan sieltä pois.
Seuraavana yönä taivas oli täysin pimeä. Ei tähtiä, ei kuvioita, ei mitään, minkä mukaan suunnistaa. Kalastajaveneet eivät löytäneet kotiin, ja pöllöt törmäilivät kaikkeen.
”Niiden on palattava”, Vartija sanoi, ”ja niiden on palattava oikeille paikoilleen. Väärässä paikassa tähti on pelkkä valo. Oikeassa paikassa se on osa kuviota, ja kuvioiden avulla taivas muistaa tarinansa.”
Niin koko Valtakunta ryhtyi töihin. Lapset keräsivät tähtiä koreihin ja hillopurkkeihin. Vuohikin saatiin lopulta suostuteltua. Mira kiipesi kirjaston katolle Vartijan vanhimman tähtikartan kanssa. Siinä oli jokainen tähtikuvio, mitä on olemassa: Lyhty, Nukkuva kettu, Suuri pöllö ja Oppilaan hattu.
Työ oli hidasta. Jokainen tähti piti nostaa ylös, asettaa juuri oikealle paikalleen ja yhdistää naapureihinsa ohuella hopeaviivalla, yksi kerrallaan, kunnes kuvio oli valmis. Yksikin viiva väärin, ja Nukkuvalla ketulla oli viisi jalkaa.
Tuntia ennen aamunkoittoa taivas oli taas täynnä. Vain yksi aukko oli jäljellä, keskellä Suurta pöllöä, juuri siinä, missä sen silmän piti olla.
Mira koputti Olla-mummon oveen. Pieni tähti oli yhä teekupissa ja hehkui tyytyväisenä lämpimässä teessä.
”En voi sitä syyttää”, Olla-mummo sanoi. ”Tämä on todella hyvää teetä.”
Lopulta he pääsivät sopuun. Tähti palasi ylös Suuren pöllön silmäksi, ja Olla-mummo sai pitää kupin. Se hehkuu vieläkin vähän, jos sitä katsoo pimeässä.
Tähdet ovat pysyneet taivaalla siitä asti. Tuuli aivastelee kuitenkin yhä silloin tällöin, joten on hyvä tietää, mihin kuviot kuuluvat. Jos haluat oppia, Tähtikuviot näyttää, miten tähdet yhdistetään.
